Sattuu ja tapahtuu

Kaikkea sitä taas tapahtuukin ja suunnitelmiin tulee usein muutoksia kun suunnitelmia ei ole. Alustava mestari-idea oli lähteä viikonlopuksi Koh Sametille (niille, jotka eivät vielä tiedä/ole hoksanneet, "koh" tarkoittaa saarta). Koska en jaksanut ajatella asiaa riittävästi, ja koska koulu- ja projektityöt painoivat päälle, päätin loppujen lopuksi olla lähtemättä.

Sinänsä ihan hyvä veto, sillä tutustuin taas kahteen uuteen vieraaseen japanista, Namoyoshiin ja Manamiin. Molemmat opettavat japania paikallisille ja ovat erittäin mukavia kavereita. Tutustuminenkin tapahtui niinikään vahingossa hississä. Huomasin että kaveri näytti tutulta ja muistin Erlendin joskus sanoneen kyseistä kaveria japanilaiseksi. Siitä se sitten lähti ja syömässäkin on käyty jo kahdesti oheisen kuvan mukaisessa paikassa, missä koiratkin nukkuvat kunniakkaasti pöydillä :) Kuvat edellämainituista nipponeista tulevat joskus lähi- tai kaukotulevaisuudessa.

Pitihän sitä viikonloppuna jotain mielenkiintoistakin tehdä, joten päätimme lähteä radalle Markon kanssa (joka on tehnyt tätä jo hieman useammin kuin minä). Tutustuin mm. kahteen yökerhoon ja kuulin parista reivipaikasta, mihin menen ehdottomasti seuraavaksi.

Jotta elämä ei kuulostaisi liian hienolta täällä päässä, todettakoon että luottokorttini hävisi johonkin n. pari päivää sitten ja nyt iski pieni kuumeenpoikanen, johtuen kankkusessa huudatetusta ilmastointilaitteesta. Noh, näitähän sattuu :) Koska en parin päivän etsinnällä löytänyt korttia mistään, päädyin tekemään katoamisilmoituksen, joten kortti löytynee ihan lähiaikoina... harmi vaan ettei vanhaa korttia enää aktivoida päälle, vaan joudun kikkailemaan uuden kortin jotenkin tänne postinjakelun huippumaahan. Vähän kuin pelaisi venäläistä rulettia rahapanoksilla :)

Noh, ensi viikolla on taas luvassa reilusti quizeja, assignmenttejä, minitenttejä, kotitehtäviä ja taattua thaienglantia koulun siivittämänä. Pikkuhiljaa rupean jopa ymmärtämään paikallisten välillä vaikeaselkoisia termejä, joita en nyt tässä viitti luetella :)

Ei tässä tämän enempää, vaan painun pikkuhiljaa yöpuulle, sillä aamulla on luvassa aikainen herätys ja jos hyvin käy, ehkä jopa terveenä. Taas kerran, seuraavaan kertaan!

p.s. Muusta aiheesta poiketen, erittäin paljon onnea Mikalle ja Meijulle uudesta juniorista :)

Lepposampi juhannus Koh Sichangilla

Perinteisestä suomalaisesta örvellysjuhannuksesta poiketen, vietin juhannukseni Koh Sichangin saarella omatoimimatkailijana. Taas kerran reppu selkään ja matka kohti tuntematonta. Itse asiassa koko saari tuli valittua täysin hakuammunnalla Google Mapsia selatessa. Kyseessä on melko pieni, n. 100 km Bangkokin keskustasta lounaseen päin mentäessä oleva saari, mikä sisälsi aika paljolti ei mitään. Koko saarelta löysin tasan yhden raha-automaatin, yhden kunnollisen rannan ja Thaimaan täyttämiä 7-eleven -kioskikauppoja löytyi yhteensä 0 kpl.

Kiersin saaren ympäri n. puolitoista kertaa sieltä vuokraamallani skootterilla ja vastaan käveli lammasta, käärmettä, kanaa, koiraa ja muuta neljällä tai useammalla jalalla kulkevaa öhkömönkiäistä.

Saari oli mukava rentoutumispaikka, missä sain kirjankin luettua loppuun ja hintataso oli melko hyvä, vaikka se olikin selvästi Koh Changia kovempi. Sydän meinasi jo lyödä väärään tahtiin kun huomasin että ruoka-ateriani maksoi peräti 2 euroa, eikä siihen edes sisältynyt riisiä.

Lukuunottamatta majatalon toimimatonta suihkua/vesihanaa, sängyssä seikkailevia torakoita ja lattialla matelevia tuhatjalkasia sekä melko suurta nestehukkaa, reissu oli varsin onnistunut. Paluumatkalla tutustuin Nokiasta sekä laivoista kiinnostuneeseen Pack-nimiseen paikalliseen, joka ystävällisesti tarjosi kyydin satamalta bussiasemalle. Taas tuli todettua paikallisten ystävällisyys ja helppo matkustaminen Thaimaassa.

Koska en nyt taas keksi tähän hätään mitään muuta erikoista, päätän höpötykseni tähän pisteeseen ja toivotan kaikille hyvää mennyttä juhannusta!

Koh Chang

Päätimme Markon kanssa siirtyä torstaina lomailemaan pitkää viikonloppua norsusaarelle, eli Koh Changille. Luvassa oli siis pitkä 5-6 tunnin bussimatka Tratiin, josta matka jatkuisi lautalla Koh Changille noin yhden tunnin ajan. Matka tyssäsi heti kättelyssä siihen, että missasimme toivebussimme. Kaikeksi onneksi busseja lähtee Tratiin lähes jatkuvasti, joten kevyen lounaan jälkeen siirryimme seuraavaan linja-autoon kohti Tratia.

Noin 5,5 tunnin bussimatkan päätteeksi seimme kuulla Tratin paikalliselta taksikuskilta, että viimeinen lautta Koh Changille lähtee vasta klo 19; hyvä homma! ... paitsi että kello oli jo 19:30. Päädyimme siis viettämään villiä iltaa Tratin
yöelämään (yeah right). Söimme hyvät sapuskat, joimme oluet, pelasimme korttia ja painuimme hiljalleen majataloon yöpuulle, sillä lähtö Koh Changille kohtaisi jo klo 9:20.

Seuraavana päivänä heräsimme hyvissä ajoin aamupalalle, minkä itse nautin kahvin muodossa ja siirryimme odottelemaan taksin saapumista pihaan. Taksi tuli sovitusti klo 9:20. Suunnistimme klo 10:n lautalle ja n. klo 11 reikäleipä saavuimme kaukana siintävään kohteeseemme, Koh Changiin (kts. kuva).

Saari oli Markolle jo vanha tuttu, joten suunnistimme vanhaa kokemusta seuraten Lonely Beachiin, mistä löysimme mukavat bungalowin melko edulliseen 100 bahtin (n. 2 €) yöhintaan.

Tietenkään näihin itämaan hökötyksiin ei kuulunut vettä saatika ilmastointia, mutta aina oli asiakkaille ilmainen ulkovessa (aasialaiseen tapaan) ja "suihku" mikä siis oli käytännössä mutkalle taitettu puutarhaletku betonimuurien välissä: noh tämähän riittää :)

Ajanviete koostui lähinnä kolmesta asiasta: rentoutumisesta, löhöilystä ja levyttelystä. Välillä syötiin hyvää mättöä ja goijattiin. Toki rannallakin piti käydä pari kertaa, mutta tälläkin hetkellä selkää pistelevä punotus muistuttaa miksi näin ei olisi pitänyt tehdä.

Mukaan taittui luettavaa (Michael Crichtonin "State of Fear") ja tietysti travellerikansan suosima riippumatto. Taas mahtui koko setti riippumattoineen vanhaan luotettavaan pikkurepuuni, mikä on vain osittain rikki :) Reissun aikana hävisi hiuspompula ja Markon yksi liitokiekko.

Tämän reissun johdosta olen tullut siihen lopputulokseen, että hiukset täytynee ehkä ihan oikeasti leikata jossain lähitulevaisuudessa, sillä heti saavuttuani Bangkokiin, jouduin ensimmäisenä (ja varmaan ainoana) ulostulijana huumeratsiaan. Tämä kaikki todennäköisesti siksi, että hiukseni ovat a) todella pitkät ja b) sojottivat joka suuntaan kuin vanhalla möyhypäällä konsanaan.

Tästäkin kommelluksesta huolimatta reissu oli erittäin onnistunut ja oli mukava tutustua uuteen saareen. Paikalliset olivat thaimaalaiseen tapaan ystävällsiiä ja vastaanottavia. Kaikeksi onneksi ja yllätykseksi mitään ei edes tuputettu epätavallisen paljoa, vaan kadulla sai aikuisten oikeasti kulkea vapaasti.

Kuvia tuli taas enemmän kuin tarpeeksi, mutta logistisista ja ajallisista syistä täytyy julkaista ne myöhemmin jossain. On taas aika painua nukkumaan, sillä huomenna (tai itse asiassa jo 6 tunnin päästä) pitää taas pukea koulupuku ylle ja eksyä Bangkadin oppilaitosympäristöön.

Seuraavaan kertaan -->

Uudet tuulet puhaltaa

Rakas päiväkir.... eiku blogi:

Tietokone tuli kuntoon ja taas ollaan muutamia kokemuksia rikkaampana liikenteessä. Koin mm. hyvänä opetuksena, ettei ole hyvä idea poistaa omaa käyttäjäprofiilia. Siinä kun hävisi lähes kaikki reissun aikana otetut kuvat ja koulutyöt. Noh, jos ei ole varmuuskopiota, se ei ollut tärkeää :)

Sitten taas asiasta kukkapurkkiin: Nyt on tullut seikkailtua Bangkokissa viikonloppumarkkinoilla sekä MBK- ja Siam Paragon -ostoskeskuksissa. Tutustuimme sunnuntaina myös uusimpaan vaihto-oppilastulokkaaseen, Juliaan. Oheisessa kuvassa vasemmalta oikealle: Julia, minä, Marko, Kato.

Ensimmäinen luentoja sisältävä hikinen koulupäiväkin tuli käytyä tänään läpi ja täytyy kyllä sanoa, ettei ensivaikutelma ollut parhaasta päästä. Kouluttajalla oli selkeästi tietotaitoa ja materiaalikin oli melko hyvä, mutta kurinpito oli täysin nollatilanteessa, sillä kalvot vilahtelivat ruudulla todella tiuhaan tahtiin ja taukoamaton älämölö, löpinä, pölinä sekä höpötys ja kälätys kolistivat jatkuvalla syötöllä korvassa niin etten kuullut omia ajatuksiani.

Kaikeksi onneksi ruokatauon jälkeen puolet luokasta nukkui pulpetilla, mikä mahdollisti paremman kuuluvuuden. Huomenna alkaa taas uudet luennot ja toivon mukaan älömölöä ei ole yhtä paljon kuin tänään.

Palataan taas myöhemmin astialle. Chao!

Päivä lähti hyvin käyntiin

Näin siinä sitten kävi kun yritin fiksuna säästää tilaa ja poistella "turhia" tiedostoja koneelta. Taas venähtää projektit ja lomareissu saaristoon, mutta kyllä tää tästä :)

Kaikkea uutta ja mullistavaa

On tämä kyllä hieno maa. :) Menimme Markon kanssa eilen illalla ravintolaan, jossa aloitin toiminnan tilaamalla yhden Pepsin ja yhden oluen. Lopputulos: sain kaksi Pepsiä. Noh... tilausta jatkaessani päätin kokeilla perinteistä Thaimaa-tilausta, eli osoitin jotain tekstilitanjaa oheisen kuvan listasta (mistä en tajunnut mitään) ja pyysin toistamiseen olutta.

Tällä kertaa olutkin eksyi pöytään ja n. 30 minuutin odottelun jälkeen myös ruoka (kylläpä siinä kestikin). Randomi osui melko hyvään saumaan, sillä lopputuloksena tuli erittäin herkullista kana-nuudelikeittoa. Olut oli suuri ja sopassakin oli paljon nestettä. joten syöminen ja juominen vei aikansa. Kun sitten pääsin vihdoin lopettelemaan, pyysin englanti-thai-fraasikirjaa lainaten laskua sanomalla "Kep-ngnen". Lopputulos: toivat uuden oluen. Noh... siinä hetken naureskellessani sain tilattua oikean laskun käyttämällä perinteistä englantia. Katselin illan päätteeksi hieman töllötintä ja painuin nukkumaan ensimmäistä koulupäivää varten.

Ensimmäinen koulupäivä alkoi kuten mikä tahansa koulupäivä täällä päin maapalloa: herään tasan klo 6 huomatakseni että aurinko on noussut, sänky on märkä hiestä ja kurkku on kuiva kuin Sahara; noh, kulaus Pepsiä kurkusta alas ja jatkamaan unia. Lopullinen herätys torkutusten jälkeen koitti n. klo 8:25. Suihkun kautta pukemaan ah niin ihanaa koulupukua ja ulos seisomaan >30°C paahteeseen. Siitä sitten seuraava kohde: Rangsit Campus.

Huomasin oheisesta kartasta, että kyseisellä kampuksella on judosali suunilleen ison punaisen pisteen kohdalla, joten siellä täytyy ehdottomasti käydä tutustumassa... ties vaikka jatkaisin harrastusta täällä. :)

Tänään oli vain tutustumispäivä, joten varsinaista koulutusta ei vielä ollut. Saimme mm. opiskelijanumerot ja kävimme tutustumassa omien koulukuntien johtohahmoihin ja sopimassa aikatauluista. Itselleni selvisi, että kaikki kurssini järjestetään Bangkadin kampuksella, joten 5 minuutin kävelymatka koululle muuttuikin 5 minuutin kävelymatkalle kouluun + 20 minuutin bussimatkaan + 20 minuutin odotteluun ennen tuntien alkua. Eihän se muuten juuri haittaa, koska luennot alkavat aikaisintaan klo 9, mutta seisominen ulkona koulupuvussa pelottaa jo hieman. Tänään olimme hyvin rajatun ajan ulkona koulupuvussa ja silti olin aivan totaalisen märkä hiestä kun pääsin takaisin kämpille. Oheisessa kuvassa näkyvät vasemmalta oikealle Kato-san, Erlend & Marko. Vielä en ehtinyt syöttämän salmiakkia kenellekään tänään. Mutta mikä parasta, sain aikatauluni läpi, joten luvassa on viisi oman alan kurssia maanantaista keskiviikkoon. Luvassa on siis neljän päivän vapaa putki joka ikinen viikko!

Koulun jälkeen oli aika käydä suureen taisteluun Thaimaan heikkoa lenkkiä, WC-pönttöä kohtaan. Kapiainen on ollut jo toista päivää jumissa eikä suostunut vetämään kunnolla millään ilveellä. Sain ostetuksi karhupumpun millä voitto oli taattu: pönttö vetää taas!

Loppupäivän suunniteltu ohjelma sisältää rästiin jääneiden kotisivujen tekemistä, mutta koska tarvittavat ohjelmistot puuttuvat koneelta, menee lähes koko yö että tarvittavat ohjelmistot on ladattu paikallisella rutkunettiyhteydellä; täytyy siis venyttää projekteja tulevaisuuteen. Ehkä aloitan jo huomenna. Mielelläni tekisin projektit mahdollisimman pian pois alta, mutta haluaisin myös kovasti käydä Koh Sametin saarella tai jossain muussa luonnonpuistossa viikonlopun aikana. Antaa ajan näyttää, tällä reissulla en halua suunnitella mitään liian tarkasti.

Seuraavaan kertaan, la-gon krup!

Kohta alkaa koulu

Noniin, palataanpa astialle pitkästä aikaa ja koulupuvun kera. Huomenna alkaa koulu ja tänään tuli ostettua viimeisetkin tarpeet koulua varten. Eilen oli pakko käydä taas kerran syömässä japanilaista ruokaa, sillä täällä sitä saa järkihintaan. Toki myös 60c maksava paikallinen mättö kelpaa ja on erittäin hyvää sekin, mutta jostain syystä täällä tekee kovasti mieli Suomessa niin kallista japaniruokaa. Eilen upposi mm. kuvan mukainen Fuji Bento + merenelävä-mushu (eräänlainen vanukas) yhteishintaan n. 4,40e (Suomessa vastaava olisi 20-30 euron luokkaa.

Tutustuin jo kolmantena päivänä kahteen muuhun vaihto-oppilaaseen: Kato-saniin Japanista ja Erlendiin Norjasta (kuvat tulossa sitten kun saan ryhmäkuvan aikaiseksi). Molemmat mukavia sällejä joiden kanssa kävin tänään taas Futurepark-ostoskeskuksessa ostamassa koulutarpeita ja syömässä hyvät mätöt. Kato-san oli tuonut Japanista misokeittopusseja, joita sain häneltä lahjaksi. Kiitän häntä Suomen natto-korvikkeella, salmiakilla. :D Mietimme myös syytä mm. sille, että miksi kaikista paikallisista takseista on poistettu takapenkkien turvavyöt? Ehkä sillä taataan se, että törmäystilanteessa ei jää turhaan kitumaan. :)

Eilen (tai itse asiassa tänään aamuyöllä) sain vihdoin viimeisetkin koulutyöt Suomen päästä hoidettua, joten sekin stressi on onneksi pois olkapäiltä ja olkapäät on vapaana uusille stresseille. Päätinkin siis vetäytyä tältä päivältä 100% chillilinjalle. Ei lainkaan ylimääräisiä töitä; pelkkää rauhallista oleskelua ja ehkä jotain elokuvia tms.

Vaikka maisemakuvat ovatkin yleensä tappavan tylsää katsottavaa, liitin tähänkin viestiin pari maisemakuvaa suoraan hienon condotelini parvekkeelta (kaide on muuten n. polvien korkeudella, eli putoamisriski on melko suuri pienessä ja varsinkin suuremmassa hiprakassa).

Seuraavan kerran kirjoittelen tänne todennäköisesti kuoleman hikisenä kun ensimmäinen koulupuvullinen päivä saunaolosuhteissa mustat suorat housut jalassa on ohi ja olen tarjonnut Kato-sanille salmiakkia (toivottavasti saan kuvan ilmeestä syöntitilanteessa). Luvassa siis huumoria koko rahan edestä.

Stay tuned, O.A.O!