Koh Chang

Päätimme Markon kanssa siirtyä torstaina lomailemaan pitkää viikonloppua norsusaarelle, eli Koh Changille. Luvassa oli siis pitkä 5-6 tunnin bussimatka Tratiin, josta matka jatkuisi lautalla Koh Changille noin yhden tunnin ajan. Matka tyssäsi heti kättelyssä siihen, että missasimme toivebussimme. Kaikeksi onneksi busseja lähtee Tratiin lähes jatkuvasti, joten kevyen lounaan jälkeen siirryimme seuraavaan linja-autoon kohti Tratia.

Noin 5,5 tunnin bussimatkan päätteeksi seimme kuulla Tratin paikalliselta taksikuskilta, että viimeinen lautta Koh Changille lähtee vasta klo 19; hyvä homma! ... paitsi että kello oli jo 19:30. Päädyimme siis viettämään villiä iltaa Tratin
yöelämään (yeah right). Söimme hyvät sapuskat, joimme oluet, pelasimme korttia ja painuimme hiljalleen majataloon yöpuulle, sillä lähtö Koh Changille kohtaisi jo klo 9:20.

Seuraavana päivänä heräsimme hyvissä ajoin aamupalalle, minkä itse nautin kahvin muodossa ja siirryimme odottelemaan taksin saapumista pihaan. Taksi tuli sovitusti klo 9:20. Suunnistimme klo 10:n lautalle ja n. klo 11 reikäleipä saavuimme kaukana siintävään kohteeseemme, Koh Changiin (kts. kuva).

Saari oli Markolle jo vanha tuttu, joten suunnistimme vanhaa kokemusta seuraten Lonely Beachiin, mistä löysimme mukavat bungalowin melko edulliseen 100 bahtin (n. 2 €) yöhintaan.

Tietenkään näihin itämaan hökötyksiin ei kuulunut vettä saatika ilmastointia, mutta aina oli asiakkaille ilmainen ulkovessa (aasialaiseen tapaan) ja "suihku" mikä siis oli käytännössä mutkalle taitettu puutarhaletku betonimuurien välissä: noh tämähän riittää :)

Ajanviete koostui lähinnä kolmesta asiasta: rentoutumisesta, löhöilystä ja levyttelystä. Välillä syötiin hyvää mättöä ja goijattiin. Toki rannallakin piti käydä pari kertaa, mutta tälläkin hetkellä selkää pistelevä punotus muistuttaa miksi näin ei olisi pitänyt tehdä.

Mukaan taittui luettavaa (Michael Crichtonin "State of Fear") ja tietysti travellerikansan suosima riippumatto. Taas mahtui koko setti riippumattoineen vanhaan luotettavaan pikkurepuuni, mikä on vain osittain rikki :) Reissun aikana hävisi hiuspompula ja Markon yksi liitokiekko.

Tämän reissun johdosta olen tullut siihen lopputulokseen, että hiukset täytynee ehkä ihan oikeasti leikata jossain lähitulevaisuudessa, sillä heti saavuttuani Bangkokiin, jouduin ensimmäisenä (ja varmaan ainoana) ulostulijana huumeratsiaan. Tämä kaikki todennäköisesti siksi, että hiukseni ovat a) todella pitkät ja b) sojottivat joka suuntaan kuin vanhalla möyhypäällä konsanaan.

Tästäkin kommelluksesta huolimatta reissu oli erittäin onnistunut ja oli mukava tutustua uuteen saareen. Paikalliset olivat thaimaalaiseen tapaan ystävällsiiä ja vastaanottavia. Kaikeksi onneksi ja yllätykseksi mitään ei edes tuputettu epätavallisen paljoa, vaan kadulla sai aikuisten oikeasti kulkea vapaasti.

Kuvia tuli taas enemmän kuin tarpeeksi, mutta logistisista ja ajallisista syistä täytyy julkaista ne myöhemmin jossain. On taas aika painua nukkumaan, sillä huomenna (tai itse asiassa jo 6 tunnin päästä) pitää taas pukea koulupuku ylle ja eksyä Bangkadin oppilaitosympäristöön.

Seuraavaan kertaan -->