Lukemista ja "lukemista"

Terve taas kaikille!

Viikko alkaa lähestyä loppuaan ja ensi viikolla on luvassa tenttiviikko sekä matka Vietnamiin. Luvassa olisi siis viisi tenttiä joista kolme on varmasti vaikeita ja kaksi muuten vain ärsyttäviä. Tarkoituksena on ollut lukea tentteihin jo pidempään ja olenkin hieman lukenu niihin. Muista projekteista sekä muista aktiviteeteista johtuen lukeminen ei ole ollut niin aktiivista kun olisi voinut odottaa.

Kun jokin asia ei ole kivaa, sitä mielellään siirtää mahdollisimman paljon tulevaisuuteen. Esimrekiksi jo kauan työn alla ollut parturikäyntikin tuli tehtyä ja nyt on sitten letti historiaa hintaan 2,4 € (sisältäen hius.... pään pesun).

Ennen ja jälkeen parturoinnin.

Taas on tavalliseen tapaan tapahtunut hauskoja väärinkäsityksiä. Hyvänä esimerkkinä se, että tarkoituksena oli tänään tilata pizzaa, kun selvisi ettei kyseinen paikka toimitakaan meidän alueelle. Noh, jo pitkään McDonaldsin kotiinkuljetuslappusia selanneina päätimme tilata perinteistä burgeria. Valitsimma tuotteet ja ilmoitimme ne vuokraisännällemme, joka lähti tilaamaan settejä. Pitkän puhelinkeskustelun jäkeen isäntä luovutti ja sanoi etteivät toimita hekään tälle alueelle.

Noh, viimeisenä oljenkortena päätimme tilata Pizza Companyltä kotiinkuljetetut pizzat, koska tiesimme jo ennestään että sieltä saa setit takuulla ja 30 minuutin kuljetusajalla. Tilauksen jälkeen odotimme 1h 20min tilaustamme ennen kuin se saapui ja odotuksen aikana huomasimme, että McDonaldsin lähettikin kävi ovella, vaikka heidän ei edes pitänyt toimittaa tälle alueelle. :D

Noh, nyt on vihdoinkin sapuskat syöty, salilla käyty ja hiukset leikattu. Kello lähestyy yhtätoista illalla ja voin aloittaa lukemisen ja projektien tekemisen; eli sen mikä piti alkaa jo aamulla klo 11 aikoihin (heräsin tosiaan vasta klo 15).

Seuraavan kerran kirjoittelen todennäköisesti Vietnamin reissun jälkeen tai aikana joten ensi kertaan!

Se niistä reiveistä sitten

Eli tarkoituksenahan oli tänä viikonloppuna käydä reivaamassa Narcissus-nimisellä tranceklubilla. Lähdin lähes toiveikkaana julkisilla menopeleillä sekoilemaan tietäni kohti kyseistä klubia. Noin kahden tunnin sekoilun jälkeen löysin tien perille Google Mapsin osoittamaan paikkaan. Ilmeisesti paikka oli väärä koska klubia ei löytynyt mistään. Päätin sitten kysästä asiasta lähistöllä seisovalta taksikuskilta, joka ilmoitti että tarvitsen jäsenkortin päästäkseni kyseiseen klubiin. Jäsenkortti piti jostain käsittämättömästä syystä hakea jostain hieromapaikasta hieronnan päätteeksi.

Homma haiskahti sen verran kärähtäneeltä, että päätin vain lähteä hiljaa kiroillen takaisin kotia päin. Matkalla tekstasin yhdelle paikallisista ystävistäni epäonnistuneesta reissusta, jolloin hän vastasi että taksikuski yritti todennäköisesti vetää vain välistä.

Hetken mietittyäni päätin perua paluumatkani kotiin ja hypätä taksiin (koska oli jo myöhäistä ja julkiset eivät enää kulkisi aktiivisesti ja halusin muutenkin päästä perille äkkiä). Noh, taksikuskihan oli tietysti saanut lupansa muropaketista, eikä tuntenut koko paikkaa saatika osoitetta (vaikka tie on yksi Bangkokin kuuluisimmista). Kun kuski sitten loppujen lopuksi löysi perille, totesin että väärässä paikassa ollaan edelleen. Kuski oli sekoittanut sivukadun ja pääkadun numerot ristiin ja taas jatkettiin matkaa. Reilun tunnin sekoilun jälkeen reittiä ei löydetty. Kun huomasin että kello on jo yli 12 yöllä, päätin lyödä hanskat tiskiin ja pyytää kuskia heittämään minut kotiin (minne ihme kyllä löydettiin niin, että jouduin neuvomaan reittivalinnassa vain yhden kerran). Vaikka peli olikin hävitty jo alusta alkaen, oli kuski silti rehellinen ja halusi antaa sekoilumatkansa ilmaiseksi.

Itsekin rehellisenä tallaajana ja sähläysten mestarina ymmärsin tilanteen ja annoin silti hieman tippiä menetetystä bensasta ja kuski oli tähän päätökseen erittäin tyytyväinen. Reivit jäi nyt sitten kokematta tältä viikolta, mutta tulipahan käytyä salilla ja ehkä huomenna (tänään) saan koulujuttuja tehtyä kun ei ole kankkunen painostamassa... ehkä jopa palkitsen itseni sushilla ja Harry Potter -leffalla :D

Palataan!

Ruokaparatiisi

Noniin, kun tälle viikolle tuskin tulee juurikaan koulutöitä tai trancepartyä kummempia aiheita, päätin sitten mainostaa ehkä hienointa keksintöä mitä ruoka-alan markkinoilta löytyy: japanilainen all-you-can-eat-buffetti.

Kyseistä liikeideaa pääsin tänään kokemaan Futurepark-nimisessä ostoskeskuksessa (ilmeisesti Kaakkois-Aasian tms. suurin ostoskeskus).

Kuten oman historiani tuntien arvata saattaa, niin sushi-overloadihan siitä vaan tuli. Vaikka rakastankin kaikkea mahdollista japanilaista ruokaa, oli sushihimo päässyt taas kasvamaan kouluviikon paineiden aikana sen verran suureksi, että paineet oli pakko päästä purkamaan (tai ahtamaan). Eli vaikka tarjolla oli tempuraa ja muuta herkkua, pysyttelin pääsääntöisesti vain sushilinjalla.

Noin 36 sushipalan, kahden misokeittokulhon, sashimi+salaattisetin, ison limulasillisen, kahvin ja pehmisaterian jälkeen piti taas perinteisesti miettiä että oliko hyvä idea syödä enemmän kuin vatsalaukku sallii. Koko lysti maksoi yhteensä n. 8 € (paikallisessa rahayksikössä = paljon) ja jos unohdetaan se fakta, että kävely, hengitys, oleminen, makoilu, istuminen ja puhuminen tuottivat tämän jälkeen suunnatonta tuskaa pullean vatsan muodossa, oli satsi todellakin rahan arvoinen. Viimeksi täytyin vastaavalla tavalla sushista Suomessa, ravintola Kotossa, mutta tuolloin kulut olivat omalta osaltani n. 100 €:n luokkaa.

Ei taas muuta tällä erää. Katsotaan miltä reivit näyttää ja jos oli kivaa niin täytyy viedä muitakin sinne. :) Ei muuta kun lagorn khrap!

P.S. Niille jotka ovat projektista tietoisia: sushille.com -sivusto tulee kyllä julkisuuteen vielä tämän reissun aikana. Kaikki projektit vaan on jostain syystä venyneet ja yritän samanaikaisesti tehdä uusia nakkeja mitä Suomen suunnalta tulee.

Full Moon party

Tämän viikonlopun kohteena oli Koh Phangan, eli Full Moon partyjen mekka Koh Taon ja Koh Samuin välissä. Matka meni näppärästi lentäen Bangkokista Surat Thaniin, josta n. 2 tunnin bussimatka Surat Thanin satamaan ja siitä sitten laivalla Koh Phanganiin. Matkalla tutustuin hienoihin ihmisiin, kuten Migueliin Australiasta ja Rominaan Chilestä. Miguel oli opiskellut elämänsä Chilessä, joten varsinkin tämä kaksikko tuli näppärästi juttuun matkan aikana (eivät siis tunteneet toisiaan ennestään). Itse vanhana spaniolikonkarina pysyin jotenkuten kärryillä ja sain välillä omiakin kommentteja väliin.
Saarella tutustuin sitten myös muihin värikkäisiin persooniin eri puolilta maailmaa, joilta saan ehkä vielä jonain päivänä kuvia reissusta Facebookin kautta. Varsinkin majataloni emäntä osoittautui todalla mukavaksi, elämän huonompia hetkiä kokeneemmaksi rouvaksi, joka nyt ylläpiti majapaikkaa elättäekseen perheensä. Koska bisnes oli vasta aloitettu ja koska olin ensimmäinen sisäänkirjautuja kyseiselle paikalle hänen omistuskauden aikana, sain alennuksia ja mm. ystävystyin perheeseen. Todella mukavaa oli ja ensi kerralla saan kuulema ilmaisen kokkauskurssin itselleni ja kavereilleni (emäntä oli siis entinen kokkiopettaja).



Nyt itse juhlatkin on sitten koettu. Täydellinen turistihelvetti täynnä nuorta kansakuntaa bilettämässä elämänsä kyllyydestä. Täytyyhän se myöntää, että oli todella hauskat teekutsut ja kuten opaskirjassa sanotaan: "Must visit at least once in a lifetime". Kuten oheisesta kuvasta ilmenee, aamuun asti tuli juhlittua (n. klo 6 jälkeen lähettiin nukkumaan).

En haluaisi liikaa markkinoida ettei jollekin raukalle tule huono mieli kyseisissä juhlissa pettyneenä, mutta uudestaan olen varmasti menossa. Tämänhetkisestä rahatilanteen tiukkuudesta sekä parin viikon päästä tapahtuvasta Vietnamin matkasta johtuen joutunen kuitenkin jättämään elokuun pirskeet välistä ja siirtämään bilekerrointa syyskuuhun, kun koulukaverini Juho ja Tatu sekä rakas avovaimoni Tiina tulevat käymään.


Paluumatka sujui yksinäisemmissä merkeissä, sillä Romina ja Miguel olivat pikamatkaajina lähteneet heti FullMoonien jälkeisenä päivänä kohti Koh Taoa snorklaamaan ja suurin osa muustakin väestöstä oli jo poistunut kun päätapahtuma oli kuihtunut. Paluumatkan nukuin osittain lautan lattialla reppu tyynynäni ja perille päästyäni törmäsin vielä viimeisen kerran latinoystäviini, jotka hyvästelin lopuksi Bangkokin lentokentällä.


Nyt ei sitten muuta kun koulutöiden pariin (kyllä, olen tehnyt niitäkin jatkuvasti, vaikka en niistä kirjoitakaan tänne mitään) ja sitten nukkumaan. Koska budjetti iskee jarrua pohjaan, joutunen viettämään tämän viikonlopun Bangkokissa.... ehkä eksyn joihinkin reiveihin? :)

Over and out!

Huh hellettä - tai sitten ei

Tajusin tuossa juuri koulupuvussa koulusta kotiovelle saapuessani, että eihän täällä ole yhtään kuuma. Vilkaistuani lämpömittaria (33 °C), oli todettava että ehkä tähän kuumuuteen voi sittenkin tottua :)

Muutos on suuri ainakin verrattuna siihen, mitä ensimmäiset viikot olivat kun saapui kämpille hiestä märkänä kuin vesitynnyrissä uineena. Ei muuta tällä kertaa. Huomenna on lähtö Koh Phanganille, Full Moon partyihin. Paluu koittaa sunnuntaina ja toivon mukaan en tällä reissulla hävitä uusia maksukortteja ja rahanippuja, sillä muuten saattaa tulla ongelmia.

Taas ensi kertaan!

Gone Tao

Heipä hei taas kaikki!

Koh Tao tuli sitten nähtyä ja täytyyhän se myöntää että paikka oli todella näkemisen arvoinen. Ruoka oli hyvää, vesi kristallinkirkasta, tosi hienoja sukelluspaikkoja (joissa itse vain snorklasin), hienoja bungaloweja (oheisessa kuvassa oma majani meren rannalta) ja muutenkin asiameininkiä. Ainoana haittapuolena pidän sitä, että paikallisia oli vain työntekijöinä, ei lainkaan vierailijoina. Johtunee hieman korkeammasta hintatasosta.

Tällä reissulla tuli todettua, että perjantai 13. on ainakin tämän sällin kohdalla perjantai 1*3, eli perjantai 3. Kyseisestä päivästä saisi hyvää materiaalia komedialeffaan mikä pohjautuu Murphyn lakiin:

Päivä lähti käyntiin kuten mikä tahansa kaunis päivä Thaimaan auringossa. Päätimme lähteä Markon kanssa syömään ja siitä sitten tutkimaan saarta. Saarta tutkiessa siirryimme eräälle todella jyrkälle hiekkatielle ja kuten arvata saattaa, eivät jarrut pitäneet niin jyrkässä mäessä ja rytinällähän sitä tultiin alas. Kamat lensivät pitkin poikin ja kaiken sähläilyn ja pölyjen pyyhkimisen yhteydessä joku rehellinen sielu päätti kääntää lompakkoni missä oli onneksi "vain" n. 100e, eli n. kuukauden vuokra tai vajaat 200 ruoka-annosta lähikeittiöstä. Toivottavasti vakuutus kattaa tämän riemun, jotta ei tarvitse sniiduilla niin paljoa ensi viik.... (eiku kellohan löi täällä jo yli 12 yöllä). Tosiaan tällä viikolla on Full Moon party Koh Phanganilla, mihin tuli myös lentoliput ostettua, joten parempaa onnea sinne sitten :)

Mutta ei siinä vielä kaikki! Päivän kruunasivat myös tietyt pienet epäonnenpurkaukset, kuten se, että rikosilmoitusta tehtäessä poliisisetä ei ilmaantunutkaan paikalle (onneksi toinen ilmaantui sitten pari tuntia myöhemmin ylimääräisen rahan perässä) ja bonuksena ostamani shampoo tippui n. 30min ostamisen jälkeen kivionkaloon, mistä sitä ei kalasta Erkkikään. Myös paitani lähti pyykkinarulta kohti merta, mällätty skootteri hajosi sisältä päin ja reissun päätteeksi maksettiinkin taas isoja rahoja skootterivuokraajalle.

Vaikka kyseessä olikin paljon pieniä juttuja niin kyllä siinä oli välillä hymy herkässä että miten voi näin monta asiaa mennä pieleen yhden päivän aikana.

Jotta koko tarina ei menisi pelkiksi maisema- ja posekuviksi, haluaisin näyttää kuvan siitä, miten asiat on täällä pääsääntöisesti hoidettu. Oheinen kuva paikallisesta, täällä hyvinkin yleisestä "sulakekaapista"/"sähköjärjestelmästä" on malliesimerkki siitä, miten asiat voidaan hoitaa kun palotarkastajat eivät ole päättämässä siitä miten asiat hoidetaan. :) Härskisti vaan johdot toisiinsa kiinni ja sähköteippiä ympärille. Toimii... ainakin toistaiseksi.



Reissussa tuli myös juhlittua jonkin verran alkomaholin voimin ja mm. jenkkien itsenäisyyspäivääkin vietettiin ampumalla ilotulitusraketteja ja siitä on video tulossa ehkä joskus jonnekin. Nyt on aika ruveta laskemaan budjettia ensi vii... siis tämän viikon täydenkuun juhlaa varten ja pikkuhiljaa nukkumaan... onhan huomennakin vapaapäivä.

Viitaten vielä aiempaan kirjotelmaan koirista pöydillä, niin kyllä niitä kissojakin näkyi ravintoloiden vastaanottopöydillä :)


Over and out!

It's time to go Tao

On heinäkuun ensimmäisen postin aika ja tilannekatsaus tulevasta. Saavuimme tänään Markon kanssa Koh Taon saarellle ja tarkoituksena viettää loppuviikko täällä hengaillessa. Koska puhelimen akku loppuu kohta, en tällä erää päivittele kummempia kuin oheisen auringonlaskukuvan.

Loppuviikosta palataan..... CUT!