Gone Tao

Heipä hei taas kaikki!

Koh Tao tuli sitten nähtyä ja täytyyhän se myöntää että paikka oli todella näkemisen arvoinen. Ruoka oli hyvää, vesi kristallinkirkasta, tosi hienoja sukelluspaikkoja (joissa itse vain snorklasin), hienoja bungaloweja (oheisessa kuvassa oma majani meren rannalta) ja muutenkin asiameininkiä. Ainoana haittapuolena pidän sitä, että paikallisia oli vain työntekijöinä, ei lainkaan vierailijoina. Johtunee hieman korkeammasta hintatasosta.

Tällä reissulla tuli todettua, että perjantai 13. on ainakin tämän sällin kohdalla perjantai 1*3, eli perjantai 3. Kyseisestä päivästä saisi hyvää materiaalia komedialeffaan mikä pohjautuu Murphyn lakiin:

Päivä lähti käyntiin kuten mikä tahansa kaunis päivä Thaimaan auringossa. Päätimme lähteä Markon kanssa syömään ja siitä sitten tutkimaan saarta. Saarta tutkiessa siirryimme eräälle todella jyrkälle hiekkatielle ja kuten arvata saattaa, eivät jarrut pitäneet niin jyrkässä mäessä ja rytinällähän sitä tultiin alas. Kamat lensivät pitkin poikin ja kaiken sähläilyn ja pölyjen pyyhkimisen yhteydessä joku rehellinen sielu päätti kääntää lompakkoni missä oli onneksi "vain" n. 100e, eli n. kuukauden vuokra tai vajaat 200 ruoka-annosta lähikeittiöstä. Toivottavasti vakuutus kattaa tämän riemun, jotta ei tarvitse sniiduilla niin paljoa ensi viik.... (eiku kellohan löi täällä jo yli 12 yöllä). Tosiaan tällä viikolla on Full Moon party Koh Phanganilla, mihin tuli myös lentoliput ostettua, joten parempaa onnea sinne sitten :)

Mutta ei siinä vielä kaikki! Päivän kruunasivat myös tietyt pienet epäonnenpurkaukset, kuten se, että rikosilmoitusta tehtäessä poliisisetä ei ilmaantunutkaan paikalle (onneksi toinen ilmaantui sitten pari tuntia myöhemmin ylimääräisen rahan perässä) ja bonuksena ostamani shampoo tippui n. 30min ostamisen jälkeen kivionkaloon, mistä sitä ei kalasta Erkkikään. Myös paitani lähti pyykkinarulta kohti merta, mällätty skootteri hajosi sisältä päin ja reissun päätteeksi maksettiinkin taas isoja rahoja skootterivuokraajalle.

Vaikka kyseessä olikin paljon pieniä juttuja niin kyllä siinä oli välillä hymy herkässä että miten voi näin monta asiaa mennä pieleen yhden päivän aikana.

Jotta koko tarina ei menisi pelkiksi maisema- ja posekuviksi, haluaisin näyttää kuvan siitä, miten asiat on täällä pääsääntöisesti hoidettu. Oheinen kuva paikallisesta, täällä hyvinkin yleisestä "sulakekaapista"/"sähköjärjestelmästä" on malliesimerkki siitä, miten asiat voidaan hoitaa kun palotarkastajat eivät ole päättämässä siitä miten asiat hoidetaan. :) Härskisti vaan johdot toisiinsa kiinni ja sähköteippiä ympärille. Toimii... ainakin toistaiseksi.



Reissussa tuli myös juhlittua jonkin verran alkomaholin voimin ja mm. jenkkien itsenäisyyspäivääkin vietettiin ampumalla ilotulitusraketteja ja siitä on video tulossa ehkä joskus jonnekin. Nyt on aika ruveta laskemaan budjettia ensi vii... siis tämän viikon täydenkuun juhlaa varten ja pikkuhiljaa nukkumaan... onhan huomennakin vapaapäivä.

Viitaten vielä aiempaan kirjotelmaan koirista pöydillä, niin kyllä niitä kissojakin näkyi ravintoloiden vastaanottopöydillä :)


Over and out!