Loppu häämöttää

Arg! Enää n. 18 vuorokautta jäljellä kotiin paluuseen. 4,5kk vierähtää paljon nopeammin kuin olisi voinut odottaa. Lähtöpäivä on muistissa kuin eilinen. Kasaantuneet koulu- ja työprojektit muistuttavat kuitenkin siitä että kaikkea on ehtinyt tapahtua ja kaikkea mitä olisi pitänyt tapahtua ei ole vielä tapahtunut. Onhan se kuitenkin mukava päästä näkemään perhettä ja tuttujakin.

Viimeaikojen tapahtumista sen verran, että ystäväni Daniel (jäljempänä Dannu) saapui apajille keskiviikkoaamuna. Heti alkajaisiksi Dannu tuli visiitille meidän koululle paparazzihommien merkeissä. Koska koulusta tai koululaisista ei ole juurikaan tullut otettua kuvia, niin päätinpä julkaista tässä muutaman kuvan koulusta. Ensimmäinen kuva on otettu poistuessani koulubussista, toinen kuva kouluruokalasta ja kolmas kuva tietokantakurssilta, jossa pidämme esitelmää tietokantajärjestelmästämme (taisi muuten olla ainoa järjestelmä mikä oli täysin itsetehty ja toimiva).

Koulurutiinien jälkeen lähdettiin elokuvan (District 9 - loistava pätkä) jälkeen rämisevällä ja nitisevällä yöjunalla kohti Chumpornia josta lautalla Koh Phanganille. Junamatka oli jälleen kerran tappavan tylsä ja epämukavan sekä jäätävän kylmän junan ansiosta untakaan ei meinannut saada. Phanganilla vietettiin melko leppoisaa aikaa levyttelyn, syömingin ja tietty tenttilukemisten kera. Oheinen yhteiskuva on otettu skootterin päältä, joten turvallista matkaa! :D

Omien tenttikiireiden takia en voinut jäädä Fullmoon partyihin, mutta käytiin kuitenkin tutustumassa Halfmoon partyihin, mitkä eivät olleet ihan yhtä hienot kuin fullmoonit, vaikka estradi (viidakko) olikin kieltämättä hienompi kuin tylsä ranta yöllä. Sisäänpääsymaksu oli 3-kertainen suhteessa fullmooneihin ja myös matkustaminen bungaloweilta juhliin ja takaisin oli kalliimpaa. Juhlien jälkeen jatkoin matkaani takasin Bangkokiin yksin. Dannu jäi vielä Phanganille suorittamaan sukelluskurssia ja viettämään täydenkuun juhlien 25-vuotisjuhlaa (sunnuntaina 4.10.). Itsekin olisin jäänyt jos tenttejä ei olisi ollut edessäpäin. Ohessa pieni epäselvä video puolikuujuhlilta.

Sain äskettäin tietää että vanha Welho-tuttavani saapuu myös Bangkokiin huomenna, joten vierailijoita tuntuu taas riittävän, mikä on tietty hyvä asia :)

Huomenna olisi koulutuksen ehkä tähänastisesti vaikein tentti ja ylihuomenna vastapainoksi helpoin, joten tämän viikon koitos on toivottavasti ohi suht. kivuttomasti ja nopeasti, kuten katanan isku vesimelonin läpi. Ensiviikolla olisi sitten luvassa 3 semivaikeaa tenttiä, joiden jälkeen paikallinen koulu on lopullisesti ohi (ei tarkoita suinkaan sitä että kaikki hommat olisivat loppu).

Heti 7. päivä kirjaudun ulos asuntolasta ja siirryn Bangkokin yöelämän kautta Koh Changille kolmatta kertaa nauttimaan hieman vapaudesta ja hyvästä ruoasta Dannun kanssa. Dannu joutuu poistumaan Suomeen jo 12. päivä, joten siinä tiet eroavat ainakin n. viikoksi kunnes palaan itsekin perässä. 15. lokakuuta myös isoveljeni saapuu Thaimaahan ja toivon mukaan ehdin/pystyn häneenkin törmäämään vielä ennen paluuta.

Paljon on tullut tehtyä ja paljon olisi pitänyt tehdä, mutta budjetillisista ja ajallisista syistä useampikin asia jäi tekemättä. Täytyy siis Suomeen palattua alkaa tahkoa rahaa niin paljon että pääsee vielä uudemman kerran tekemään vastaavanlaisen reissun ilman budjettimurheita. Lisää kuvia ja videoita tulee Facebookiin tai ihan vain face2face kaikille halukkaille siinä vaiheessa kun pääsen taas nopeamman nettiyhteyden päähän (Suomessa). Nämäkin kuvat saa isoiksi klikkaamalla niitä.

Yhteenvetona voin todeta että reissu on ollut kaiken kaikkiaan hieno kokemus ja ehdottomasti suosittelemisen arvoinen kaikille jotka haluavat nähdä maailmaa etuovea ja perunamuusi-lihapulla-ateriaa kauemmas. Mahtava tilaisuus nähdä hienoja paikkoja ja tutustua loistotyyppeihin sekä avartaa omaa maailmankuvaa.

Voi olla ettei tule hirveästi enää kirjoiteltua tänne, joten mikäli tästä tulee viimeinen kirjoitus tänne, haluan kiittää niitä jotka ovat tätä blogia seuranneet ja kommentoineet, sillä se on ainoa syy miksi olen jaksanut tätä päiväkirjaa ylläpitää. Yksi parhaista asioista tällä reissulla on ehdottomasti ollut se, että Tiina ja osa kavereista on päässyt tänne asti mukaan tunnelmaan, vaikkakin vain vähäksi aikaa.

Nyt on aika palata armottoman tenttilukemisen pariin. Kiitti, kuitti ja kumarrus. Siis over and out; nähdään Suomessa!

Pitkästä aikaa

Ja pitkästä aikaa sekä ensimmäistä kertaa syyskuussa päätin taas kirjoittaa tänne. Tällä hetkellä istun luokassa "kuuntelemassa" muiden opiskelijoiden esityksiä ja miettimässä miten saisin kaikki projektini tehtyä ajoissa (en ainakaan tänne kirjoittamalla, mutta pitäähän sitä tännekin kirjoittaa silloin tällöin).

Tiina poistui maasta jo 8.9.2009 (kts. pakattu reppu) ja omakin lähtö häämöttää pelottavasti edessä. Paikallisia kouluprojekteja on kertynyt enemmän kuin laki sallii, myös Suomen opiskelu on alkanut etänä ja töidenkin puolesta riittää hommia niin paljon että ei meinaa syömään ehtiä.

Vaikka onkin halpa maa, niin silti on rahaa palanut niin paljon että nyt pitää jo miettiä että millä syödään loppureissun ajan kun Suomessa pitäisi auto huollattaa kolmella eri huollolla, josta yksi tuli yllättäen kahteen muuhun huoltoon vietäessä, kun todettiin ettei vehje enää tunnista avaimia lainkaan (kuulema joku kuuluisa tyyppivika Smarteissa mitä ei sitten voitu korjata takuun puitteissa).

Tiinan lähdön jälkeen ei ole kovinkaan paljoa tapahtunut, vaan olen pyrkinyt keskittymään projekteihin ja muihin kouluhommiin. Ainoat mainitsemisen arvoiset asiat ovat käynti VIP-elokuvateatterissa (12 e sisäänpääsy, moottoroidut laiskanlinnat, hyvä tarjoilu ja tervetulojuomat+keksit), radalla ja viikonloppumarkkinoilla Tatun ja Juhon kanssa. Myös Marko osallistui elokuvaa lukuun ottamatta. Viikonloppumarkkinoilta löytyi melko hellyttävä näky kun kissanpennut oli päästetty ilmastoituun huoneeseen missä jaksoivat temmeltää (kts. video).

Ei tässä muu taas auta kun siirtyä keskittymään kouluhommiin. Palaan taas asiaan kun jotain mielenkiintoista tapahtuu. Ensi kertaan!

Norsusaaren toinen näkeminen

Moro taas!

Norsusaari (Koh Chang) tuli toistamiseen koluttua, tällä kertaa tosin Tiinan kanssa läpi ja siellä oli meininki hieman iisimpi kuin aiemman saaren härdellissä.

Hauskaa oli ja kauan odotettu kihlauskin tuli toteutettua. Oheinen agenttikuva on virallinen kihlajaissymbolimme. Meininki saarella oli siis sitä perinteistä, eli ruokaa, lepoa, lisää ruokaa ja lisää lepoa. Menoa kuvaa hyvin oheisen kuvan kuvien kissat, jotka ottivat siellä myös elämän iisisti.

Teki jo mieli lähteä taas sukeltelemaan, mutta riittävän läheltä rantaa ei löytynyt kunnollista sukellusvälinevuokraamoa että olisi

jaksanut lähteä kantamaan varusteita mereen asti. Sukellus siis siirtyi tulevaisuuteen.

Koulussa ei onneksi ole ollut kovinkaan vaikeata lähipäivinä, mutta yhdessä vietetty aika on kuitenkin verottanut sen verran kotiläksy- ja projektiaikaa että varmasti tulee tiukkaa viimesistä kouluviikoista. Täytyy puskea entistä kovempaa että pääsee kunnialla kurssit läpi.

Reissumme viimeisenä päivänä saatiin seuraksi myös pari kaveria suomesta

, Tatu ja Juho, jotka tulivat moikkaama

an ja

hieman rentoutumaan ennen koulujen alkamista (itse asiassa koulut alkoivat jo. Kaverit

päättivät vain lykätä alkamista parilla viikolla :). Tarkoituksena olisi lähteä koko porukalla Fullmoon Partyille keskiviikkoiltana yöbussilla ja aamulautalla.

Mutta! Ei tässä vielä kaikki! Fullmoonien jälkeen koittaa 3 viikon armoton projektiputki missä olisi tarkoituksena saada suurin osa rästiin jääneistä projekteista pois jaloista.

Miksikö projektit tulisi valmistua tänä aikana? Koska kylään tulee reissun lopputaipaleella vielä pari muuta kaveria, joiden kanssa täytyy ehtiä pyöriä. Tämän ruljanssin lopussa huomaankin jo koulujen loppuneen ja paluun kylmään ja loskaiseen Suomeen koittavan... arg!

Hyviä säitä Suomeen ja palataan taas astialle!

Sukellukset Koh Taolla jne

Pitkästä aikaa pääsin taas kirjoittamaan tännekin tarinaa. Nyt on Tiinakin laskeutunut Thaimaahan ja viimeviikonloppu meni sukelluksen merkeissä Koh Taolla. Reissu meni mukavasti lukuunottamatta rämisevää yöjunamatkaa.

Saarella tuli opittua laitesukeltamisen ja

loa taitoa ainakin alkeiden verran ja ihan suomalaisella opastuksella. Maksimisyvyys missä käytiin oli 15,5 metriä ja siellä tulikin nähtyä kaikennäköistä öhkömönkiäistä ja äyriäistä. Oheinen kuva ensimmäisen sukelluksen jälkeen.

Alus jolla kävimme sukelluspaikoilla parikin kertaa oli nimeltään "Drag Queen", mikä näkyy myös oheisesta kuvasta.

Muuten saaristoelämä maistui hyvän ruoan ja laatuajan merkeissä. Ostettiin myös halpis-snorkkelit mitkä tietysti lahos käsiin heti ensimmäisen kokeilun aikana.

Tämä viikko on alkanut perinteisillä sushiövereillä ja ostoskeskuskierroksilla koulun ohessa. Torstaina olisi luvassa lähtö Koh Changille rentoutumaan ja nauttimaan hyvästä ruoasta.

Nyt ei taas keksi muuta kirjoitettavaa kun että seuraavaan kertaan!

Syöminkiä Koh Taolla :D

Tylsempi viikonloppu

Kerrankin kun oli erityisen pitkä viikonloppu (ke-su vapaana), se meni erityisen tylsissä merkeissä. Pientä webohjelmointia ja koulujuttuja tekiessä sekin aika meni vauhdikkaasti. Tarkoituksena oli alunperin mennä Koh Sametin saarelle (jo kolmatta kertaa), mutta taaskaan en saanut tätä aikaiseksi johtuen töistä mitä en saanut valmiiksi ja erityisen myöhäisistä herätyksistä (klo 14-16 aikoihin). Tuohon aikaan ei jaksa enää lähteä reissaamaan.

Ensi viikolla Tiina tulee kolmen viikon kylään ja tarkoituksena on reissata mahdollisimman paljon, joten eiköhän tämäkin menetys saada vielä kiinni.

Jotta ei ihan liian tylsäksi olisi mennyt, menin saksalaisen porukan kanssa lauantaiyönä RCA:n (paikallinen klubikatu), josta siirryimme Route66 -nimiseen keikutuspaikkaan. Paikan musiikki ei ollut ihan mun tyyliä, mutta kyllähän siellä aina silloin tällöin viihtyy. Onneksi samassa paikassa oli myös House-puoli, jossa musiikki oli jo paljon kuunneltavampaa mun korvaan.

Ei tässä taas muu auta kun valmistautua tulevaan kouluviikkoon. Menneistä tenteistä sen verran että 4/5 tentistä menestyin keskivertoa paremmin ja yhdessä tietysti huonommin, mikä pisti hieman vihaksi.... aina ei voi voittaa :D

La gorn khrap!

Namnam

Xim Chao! Namnam, eli Vietnam. Siellä (tarkemmin sanoen Hanoissa) päätin sitten käydä viime viikonloppuna Markon kanssa. Matkajärjestely toteutettiin niin, että koko yö vietettiin Bangkokin yössä ja siitä sitten aamulla baarista suoraan kentälle ja lentokoneeseen nukkumaan. Jes! Pääsin vihdoinkin aiemmin haluamaani tranceklubiin ja tämän lisäksi vieläpä toiseenkin vastaavanlaiseen! Laatu oli molemmissa hyvä ja varmasti tulen menemään uudestaan.

Vietnamin reissu oli myös oikein mukava lukuunottamatta heti ensimmäisenä naamaan iskettyä taksikusetusta. Reissun piti maksaa yhteensä 15$, mikä oli ihan pätevä hinta. Sitten kun päästiin tietullin portille, kuski pysäytti tien sivuun ja pyysi n. 16,7$ tietulleja varten. Yhtään asiaa ajattelematta kuskille annettiin tyhmänä rahat ja siinä vaiheessa kun kuski juoksee hirveetä munaravia jonnekin pusikkoon, tajusimme että nyt oli bluffi kyseessä.

Perillehän siinä kuitenkin päästiin, mutta koko reissun olisi saanut alle puoleen hintaan jos olisi vaan ottanut reilun ja rehellisen taksin. Ironista tässä oli se, että juuri 10min ennen taksin ottamista olimme saaneet lapun käteen missä kehoitettiin nimenomaan välttämään näitä ns. "pimeitä takseja". Noh... ensi kerralla viisaammin :)

Hanoi oli maineensa mukaisesti aivan sekopääkaupunki liikenteen ja monen muunkin asian osalta. Liikennesääntöjä oli tasan yksi: niitä ei ole. Melu pisti pään sisällä kolisemaan ja jos kyseessä ei olisi ollut niin hallittu kaaos, olisi ollut todennäköistä jäädä auton alle. Tööttiä käytettiin harkiten seuraavissa tilanteissa: ohitukset, odotukset, käännökset, pysähdykset, tylsistyminen, moikkaus ja muuten vaan.

Bangkokiin tottuneena koiria, kissoja ja muita elukoita ei tiellä näkynyt lainkaan; johtunee siitä että kaikki mikä liikkuu laitetaan lihoiksi tai jää liikenteen alle. Kaiken hulluuden keskeltähän oli päästävä pois, joten päätimme ottaa melkein ensimmäisen tieltä löytyneen pakettimatkan pois citystä. Kohteena oli Cat Ban saari ja Ha Long Bay. Listan ensimmäisessä kohteessa vietettiin yksi yö hotellissa ja seuraava yö sitten Ha Long Bayllä laivassa. Seuraava kuva on matkan alkutaipaleilta kun paikallinen vanhapari vielä hymyili. :D

Reissu oli kaiken kaikkiaan tosi mukava, vaikka muutamia hidasteita ja esteitä tulikin matkan varrella. Jotkut vanhemman ikäpolven edustajat rupesivat jo valittamaankin siitä kuinka jouduimme odottamaan venettä pitkään ja hytissä ei toiminut vesi eikä tuuletus... eikä muuten aina sähkökään :)

Tätä tämä on ja tähän oltiin varauduttu, joten hyvin se meidän puolesta meni. Uusiin sälleihin (lähinnä ranskalaisiin) tutustuttiin ja oluttakin tuli juotua. Reissu koostui edellämainittujen lisäksi mm. relaamisesta, kajakoinnista, luolavisiitistä ja pienestä luontopolusta keskellä viidakkoa olevaan torniin, mikä näytti siltä, että se romahtaa alas ihan just.

Viimeinen yö vietettiin sitten taas Hanoissa ja ostosreissua tuli ostosreissun perään tehtyä. Kuvia tuli reissusta otettua liki kymmenen tusinaa, mutta tällä rutkunetillä kuvien lähetys kestää ikuisuuden, joten päädyin laittamaan ensialkuun vain nämä. Jos jotain oikeasti kiinnostaa kuvat, voin niitä lähetellä myös lisää.

Nyt alkoi taas kouluviikko (onneksi vain 2 koulupäivää) ja taas työtaakka rupee taas painamaan olkapäitä. Noh, kyllä nää hommat vielä lutviutuu. :)

Ei muuta kun ensi kertaan, moro!

Lukemista ja "lukemista"

Terve taas kaikille!

Viikko alkaa lähestyä loppuaan ja ensi viikolla on luvassa tenttiviikko sekä matka Vietnamiin. Luvassa olisi siis viisi tenttiä joista kolme on varmasti vaikeita ja kaksi muuten vain ärsyttäviä. Tarkoituksena on ollut lukea tentteihin jo pidempään ja olenkin hieman lukenu niihin. Muista projekteista sekä muista aktiviteeteista johtuen lukeminen ei ole ollut niin aktiivista kun olisi voinut odottaa.

Kun jokin asia ei ole kivaa, sitä mielellään siirtää mahdollisimman paljon tulevaisuuteen. Esimrekiksi jo kauan työn alla ollut parturikäyntikin tuli tehtyä ja nyt on sitten letti historiaa hintaan 2,4 € (sisältäen hius.... pään pesun).

Ennen ja jälkeen parturoinnin.

Taas on tavalliseen tapaan tapahtunut hauskoja väärinkäsityksiä. Hyvänä esimerkkinä se, että tarkoituksena oli tänään tilata pizzaa, kun selvisi ettei kyseinen paikka toimitakaan meidän alueelle. Noh, jo pitkään McDonaldsin kotiinkuljetuslappusia selanneina päätimme tilata perinteistä burgeria. Valitsimma tuotteet ja ilmoitimme ne vuokraisännällemme, joka lähti tilaamaan settejä. Pitkän puhelinkeskustelun jäkeen isäntä luovutti ja sanoi etteivät toimita hekään tälle alueelle.

Noh, viimeisenä oljenkortena päätimme tilata Pizza Companyltä kotiinkuljetetut pizzat, koska tiesimme jo ennestään että sieltä saa setit takuulla ja 30 minuutin kuljetusajalla. Tilauksen jälkeen odotimme 1h 20min tilaustamme ennen kuin se saapui ja odotuksen aikana huomasimme, että McDonaldsin lähettikin kävi ovella, vaikka heidän ei edes pitänyt toimittaa tälle alueelle. :D

Noh, nyt on vihdoinkin sapuskat syöty, salilla käyty ja hiukset leikattu. Kello lähestyy yhtätoista illalla ja voin aloittaa lukemisen ja projektien tekemisen; eli sen mikä piti alkaa jo aamulla klo 11 aikoihin (heräsin tosiaan vasta klo 15).

Seuraavan kerran kirjoittelen todennäköisesti Vietnamin reissun jälkeen tai aikana joten ensi kertaan!

Se niistä reiveistä sitten

Eli tarkoituksenahan oli tänä viikonloppuna käydä reivaamassa Narcissus-nimisellä tranceklubilla. Lähdin lähes toiveikkaana julkisilla menopeleillä sekoilemaan tietäni kohti kyseistä klubia. Noin kahden tunnin sekoilun jälkeen löysin tien perille Google Mapsin osoittamaan paikkaan. Ilmeisesti paikka oli väärä koska klubia ei löytynyt mistään. Päätin sitten kysästä asiasta lähistöllä seisovalta taksikuskilta, joka ilmoitti että tarvitsen jäsenkortin päästäkseni kyseiseen klubiin. Jäsenkortti piti jostain käsittämättömästä syystä hakea jostain hieromapaikasta hieronnan päätteeksi.

Homma haiskahti sen verran kärähtäneeltä, että päätin vain lähteä hiljaa kiroillen takaisin kotia päin. Matkalla tekstasin yhdelle paikallisista ystävistäni epäonnistuneesta reissusta, jolloin hän vastasi että taksikuski yritti todennäköisesti vetää vain välistä.

Hetken mietittyäni päätin perua paluumatkani kotiin ja hypätä taksiin (koska oli jo myöhäistä ja julkiset eivät enää kulkisi aktiivisesti ja halusin muutenkin päästä perille äkkiä). Noh, taksikuskihan oli tietysti saanut lupansa muropaketista, eikä tuntenut koko paikkaa saatika osoitetta (vaikka tie on yksi Bangkokin kuuluisimmista). Kun kuski sitten loppujen lopuksi löysi perille, totesin että väärässä paikassa ollaan edelleen. Kuski oli sekoittanut sivukadun ja pääkadun numerot ristiin ja taas jatkettiin matkaa. Reilun tunnin sekoilun jälkeen reittiä ei löydetty. Kun huomasin että kello on jo yli 12 yöllä, päätin lyödä hanskat tiskiin ja pyytää kuskia heittämään minut kotiin (minne ihme kyllä löydettiin niin, että jouduin neuvomaan reittivalinnassa vain yhden kerran). Vaikka peli olikin hävitty jo alusta alkaen, oli kuski silti rehellinen ja halusi antaa sekoilumatkansa ilmaiseksi.

Itsekin rehellisenä tallaajana ja sähläysten mestarina ymmärsin tilanteen ja annoin silti hieman tippiä menetetystä bensasta ja kuski oli tähän päätökseen erittäin tyytyväinen. Reivit jäi nyt sitten kokematta tältä viikolta, mutta tulipahan käytyä salilla ja ehkä huomenna (tänään) saan koulujuttuja tehtyä kun ei ole kankkunen painostamassa... ehkä jopa palkitsen itseni sushilla ja Harry Potter -leffalla :D

Palataan!

Ruokaparatiisi

Noniin, kun tälle viikolle tuskin tulee juurikaan koulutöitä tai trancepartyä kummempia aiheita, päätin sitten mainostaa ehkä hienointa keksintöä mitä ruoka-alan markkinoilta löytyy: japanilainen all-you-can-eat-buffetti.

Kyseistä liikeideaa pääsin tänään kokemaan Futurepark-nimisessä ostoskeskuksessa (ilmeisesti Kaakkois-Aasian tms. suurin ostoskeskus).

Kuten oman historiani tuntien arvata saattaa, niin sushi-overloadihan siitä vaan tuli. Vaikka rakastankin kaikkea mahdollista japanilaista ruokaa, oli sushihimo päässyt taas kasvamaan kouluviikon paineiden aikana sen verran suureksi, että paineet oli pakko päästä purkamaan (tai ahtamaan). Eli vaikka tarjolla oli tempuraa ja muuta herkkua, pysyttelin pääsääntöisesti vain sushilinjalla.

Noin 36 sushipalan, kahden misokeittokulhon, sashimi+salaattisetin, ison limulasillisen, kahvin ja pehmisaterian jälkeen piti taas perinteisesti miettiä että oliko hyvä idea syödä enemmän kuin vatsalaukku sallii. Koko lysti maksoi yhteensä n. 8 € (paikallisessa rahayksikössä = paljon) ja jos unohdetaan se fakta, että kävely, hengitys, oleminen, makoilu, istuminen ja puhuminen tuottivat tämän jälkeen suunnatonta tuskaa pullean vatsan muodossa, oli satsi todellakin rahan arvoinen. Viimeksi täytyin vastaavalla tavalla sushista Suomessa, ravintola Kotossa, mutta tuolloin kulut olivat omalta osaltani n. 100 €:n luokkaa.

Ei taas muuta tällä erää. Katsotaan miltä reivit näyttää ja jos oli kivaa niin täytyy viedä muitakin sinne. :) Ei muuta kun lagorn khrap!

P.S. Niille jotka ovat projektista tietoisia: sushille.com -sivusto tulee kyllä julkisuuteen vielä tämän reissun aikana. Kaikki projektit vaan on jostain syystä venyneet ja yritän samanaikaisesti tehdä uusia nakkeja mitä Suomen suunnalta tulee.

Full Moon party

Tämän viikonlopun kohteena oli Koh Phangan, eli Full Moon partyjen mekka Koh Taon ja Koh Samuin välissä. Matka meni näppärästi lentäen Bangkokista Surat Thaniin, josta n. 2 tunnin bussimatka Surat Thanin satamaan ja siitä sitten laivalla Koh Phanganiin. Matkalla tutustuin hienoihin ihmisiin, kuten Migueliin Australiasta ja Rominaan Chilestä. Miguel oli opiskellut elämänsä Chilessä, joten varsinkin tämä kaksikko tuli näppärästi juttuun matkan aikana (eivät siis tunteneet toisiaan ennestään). Itse vanhana spaniolikonkarina pysyin jotenkuten kärryillä ja sain välillä omiakin kommentteja väliin.
Saarella tutustuin sitten myös muihin värikkäisiin persooniin eri puolilta maailmaa, joilta saan ehkä vielä jonain päivänä kuvia reissusta Facebookin kautta. Varsinkin majataloni emäntä osoittautui todalla mukavaksi, elämän huonompia hetkiä kokeneemmaksi rouvaksi, joka nyt ylläpiti majapaikkaa elättäekseen perheensä. Koska bisnes oli vasta aloitettu ja koska olin ensimmäinen sisäänkirjautuja kyseiselle paikalle hänen omistuskauden aikana, sain alennuksia ja mm. ystävystyin perheeseen. Todella mukavaa oli ja ensi kerralla saan kuulema ilmaisen kokkauskurssin itselleni ja kavereilleni (emäntä oli siis entinen kokkiopettaja).



Nyt itse juhlatkin on sitten koettu. Täydellinen turistihelvetti täynnä nuorta kansakuntaa bilettämässä elämänsä kyllyydestä. Täytyyhän se myöntää, että oli todella hauskat teekutsut ja kuten opaskirjassa sanotaan: "Must visit at least once in a lifetime". Kuten oheisesta kuvasta ilmenee, aamuun asti tuli juhlittua (n. klo 6 jälkeen lähettiin nukkumaan).

En haluaisi liikaa markkinoida ettei jollekin raukalle tule huono mieli kyseisissä juhlissa pettyneenä, mutta uudestaan olen varmasti menossa. Tämänhetkisestä rahatilanteen tiukkuudesta sekä parin viikon päästä tapahtuvasta Vietnamin matkasta johtuen joutunen kuitenkin jättämään elokuun pirskeet välistä ja siirtämään bilekerrointa syyskuuhun, kun koulukaverini Juho ja Tatu sekä rakas avovaimoni Tiina tulevat käymään.


Paluumatka sujui yksinäisemmissä merkeissä, sillä Romina ja Miguel olivat pikamatkaajina lähteneet heti FullMoonien jälkeisenä päivänä kohti Koh Taoa snorklaamaan ja suurin osa muustakin väestöstä oli jo poistunut kun päätapahtuma oli kuihtunut. Paluumatkan nukuin osittain lautan lattialla reppu tyynynäni ja perille päästyäni törmäsin vielä viimeisen kerran latinoystäviini, jotka hyvästelin lopuksi Bangkokin lentokentällä.


Nyt ei sitten muuta kun koulutöiden pariin (kyllä, olen tehnyt niitäkin jatkuvasti, vaikka en niistä kirjoitakaan tänne mitään) ja sitten nukkumaan. Koska budjetti iskee jarrua pohjaan, joutunen viettämään tämän viikonlopun Bangkokissa.... ehkä eksyn joihinkin reiveihin? :)

Over and out!

Huh hellettä - tai sitten ei

Tajusin tuossa juuri koulupuvussa koulusta kotiovelle saapuessani, että eihän täällä ole yhtään kuuma. Vilkaistuani lämpömittaria (33 °C), oli todettava että ehkä tähän kuumuuteen voi sittenkin tottua :)

Muutos on suuri ainakin verrattuna siihen, mitä ensimmäiset viikot olivat kun saapui kämpille hiestä märkänä kuin vesitynnyrissä uineena. Ei muuta tällä kertaa. Huomenna on lähtö Koh Phanganille, Full Moon partyihin. Paluu koittaa sunnuntaina ja toivon mukaan en tällä reissulla hävitä uusia maksukortteja ja rahanippuja, sillä muuten saattaa tulla ongelmia.

Taas ensi kertaan!

Gone Tao

Heipä hei taas kaikki!

Koh Tao tuli sitten nähtyä ja täytyyhän se myöntää että paikka oli todella näkemisen arvoinen. Ruoka oli hyvää, vesi kristallinkirkasta, tosi hienoja sukelluspaikkoja (joissa itse vain snorklasin), hienoja bungaloweja (oheisessa kuvassa oma majani meren rannalta) ja muutenkin asiameininkiä. Ainoana haittapuolena pidän sitä, että paikallisia oli vain työntekijöinä, ei lainkaan vierailijoina. Johtunee hieman korkeammasta hintatasosta.

Tällä reissulla tuli todettua, että perjantai 13. on ainakin tämän sällin kohdalla perjantai 1*3, eli perjantai 3. Kyseisestä päivästä saisi hyvää materiaalia komedialeffaan mikä pohjautuu Murphyn lakiin:

Päivä lähti käyntiin kuten mikä tahansa kaunis päivä Thaimaan auringossa. Päätimme lähteä Markon kanssa syömään ja siitä sitten tutkimaan saarta. Saarta tutkiessa siirryimme eräälle todella jyrkälle hiekkatielle ja kuten arvata saattaa, eivät jarrut pitäneet niin jyrkässä mäessä ja rytinällähän sitä tultiin alas. Kamat lensivät pitkin poikin ja kaiken sähläilyn ja pölyjen pyyhkimisen yhteydessä joku rehellinen sielu päätti kääntää lompakkoni missä oli onneksi "vain" n. 100e, eli n. kuukauden vuokra tai vajaat 200 ruoka-annosta lähikeittiöstä. Toivottavasti vakuutus kattaa tämän riemun, jotta ei tarvitse sniiduilla niin paljoa ensi viik.... (eiku kellohan löi täällä jo yli 12 yöllä). Tosiaan tällä viikolla on Full Moon party Koh Phanganilla, mihin tuli myös lentoliput ostettua, joten parempaa onnea sinne sitten :)

Mutta ei siinä vielä kaikki! Päivän kruunasivat myös tietyt pienet epäonnenpurkaukset, kuten se, että rikosilmoitusta tehtäessä poliisisetä ei ilmaantunutkaan paikalle (onneksi toinen ilmaantui sitten pari tuntia myöhemmin ylimääräisen rahan perässä) ja bonuksena ostamani shampoo tippui n. 30min ostamisen jälkeen kivionkaloon, mistä sitä ei kalasta Erkkikään. Myös paitani lähti pyykkinarulta kohti merta, mällätty skootteri hajosi sisältä päin ja reissun päätteeksi maksettiinkin taas isoja rahoja skootterivuokraajalle.

Vaikka kyseessä olikin paljon pieniä juttuja niin kyllä siinä oli välillä hymy herkässä että miten voi näin monta asiaa mennä pieleen yhden päivän aikana.

Jotta koko tarina ei menisi pelkiksi maisema- ja posekuviksi, haluaisin näyttää kuvan siitä, miten asiat on täällä pääsääntöisesti hoidettu. Oheinen kuva paikallisesta, täällä hyvinkin yleisestä "sulakekaapista"/"sähköjärjestelmästä" on malliesimerkki siitä, miten asiat voidaan hoitaa kun palotarkastajat eivät ole päättämässä siitä miten asiat hoidetaan. :) Härskisti vaan johdot toisiinsa kiinni ja sähköteippiä ympärille. Toimii... ainakin toistaiseksi.



Reissussa tuli myös juhlittua jonkin verran alkomaholin voimin ja mm. jenkkien itsenäisyyspäivääkin vietettiin ampumalla ilotulitusraketteja ja siitä on video tulossa ehkä joskus jonnekin. Nyt on aika ruveta laskemaan budjettia ensi vii... siis tämän viikon täydenkuun juhlaa varten ja pikkuhiljaa nukkumaan... onhan huomennakin vapaapäivä.

Viitaten vielä aiempaan kirjotelmaan koirista pöydillä, niin kyllä niitä kissojakin näkyi ravintoloiden vastaanottopöydillä :)


Over and out!

It's time to go Tao

On heinäkuun ensimmäisen postin aika ja tilannekatsaus tulevasta. Saavuimme tänään Markon kanssa Koh Taon saarellle ja tarkoituksena viettää loppuviikko täällä hengaillessa. Koska puhelimen akku loppuu kohta, en tällä erää päivittele kummempia kuin oheisen auringonlaskukuvan.

Loppuviikosta palataan..... CUT!

Sattuu ja tapahtuu

Kaikkea sitä taas tapahtuukin ja suunnitelmiin tulee usein muutoksia kun suunnitelmia ei ole. Alustava mestari-idea oli lähteä viikonlopuksi Koh Sametille (niille, jotka eivät vielä tiedä/ole hoksanneet, "koh" tarkoittaa saarta). Koska en jaksanut ajatella asiaa riittävästi, ja koska koulu- ja projektityöt painoivat päälle, päätin loppujen lopuksi olla lähtemättä.

Sinänsä ihan hyvä veto, sillä tutustuin taas kahteen uuteen vieraaseen japanista, Namoyoshiin ja Manamiin. Molemmat opettavat japania paikallisille ja ovat erittäin mukavia kavereita. Tutustuminenkin tapahtui niinikään vahingossa hississä. Huomasin että kaveri näytti tutulta ja muistin Erlendin joskus sanoneen kyseistä kaveria japanilaiseksi. Siitä se sitten lähti ja syömässäkin on käyty jo kahdesti oheisen kuvan mukaisessa paikassa, missä koiratkin nukkuvat kunniakkaasti pöydillä :) Kuvat edellämainituista nipponeista tulevat joskus lähi- tai kaukotulevaisuudessa.

Pitihän sitä viikonloppuna jotain mielenkiintoistakin tehdä, joten päätimme lähteä radalle Markon kanssa (joka on tehnyt tätä jo hieman useammin kuin minä). Tutustuin mm. kahteen yökerhoon ja kuulin parista reivipaikasta, mihin menen ehdottomasti seuraavaksi.

Jotta elämä ei kuulostaisi liian hienolta täällä päässä, todettakoon että luottokorttini hävisi johonkin n. pari päivää sitten ja nyt iski pieni kuumeenpoikanen, johtuen kankkusessa huudatetusta ilmastointilaitteesta. Noh, näitähän sattuu :) Koska en parin päivän etsinnällä löytänyt korttia mistään, päädyin tekemään katoamisilmoituksen, joten kortti löytynee ihan lähiaikoina... harmi vaan ettei vanhaa korttia enää aktivoida päälle, vaan joudun kikkailemaan uuden kortin jotenkin tänne postinjakelun huippumaahan. Vähän kuin pelaisi venäläistä rulettia rahapanoksilla :)

Noh, ensi viikolla on taas luvassa reilusti quizeja, assignmenttejä, minitenttejä, kotitehtäviä ja taattua thaienglantia koulun siivittämänä. Pikkuhiljaa rupean jopa ymmärtämään paikallisten välillä vaikeaselkoisia termejä, joita en nyt tässä viitti luetella :)

Ei tässä tämän enempää, vaan painun pikkuhiljaa yöpuulle, sillä aamulla on luvassa aikainen herätys ja jos hyvin käy, ehkä jopa terveenä. Taas kerran, seuraavaan kertaan!

p.s. Muusta aiheesta poiketen, erittäin paljon onnea Mikalle ja Meijulle uudesta juniorista :)

Lepposampi juhannus Koh Sichangilla

Perinteisestä suomalaisesta örvellysjuhannuksesta poiketen, vietin juhannukseni Koh Sichangin saarella omatoimimatkailijana. Taas kerran reppu selkään ja matka kohti tuntematonta. Itse asiassa koko saari tuli valittua täysin hakuammunnalla Google Mapsia selatessa. Kyseessä on melko pieni, n. 100 km Bangkokin keskustasta lounaseen päin mentäessä oleva saari, mikä sisälsi aika paljolti ei mitään. Koko saarelta löysin tasan yhden raha-automaatin, yhden kunnollisen rannan ja Thaimaan täyttämiä 7-eleven -kioskikauppoja löytyi yhteensä 0 kpl.

Kiersin saaren ympäri n. puolitoista kertaa sieltä vuokraamallani skootterilla ja vastaan käveli lammasta, käärmettä, kanaa, koiraa ja muuta neljällä tai useammalla jalalla kulkevaa öhkömönkiäistä.

Saari oli mukava rentoutumispaikka, missä sain kirjankin luettua loppuun ja hintataso oli melko hyvä, vaikka se olikin selvästi Koh Changia kovempi. Sydän meinasi jo lyödä väärään tahtiin kun huomasin että ruoka-ateriani maksoi peräti 2 euroa, eikä siihen edes sisältynyt riisiä.

Lukuunottamatta majatalon toimimatonta suihkua/vesihanaa, sängyssä seikkailevia torakoita ja lattialla matelevia tuhatjalkasia sekä melko suurta nestehukkaa, reissu oli varsin onnistunut. Paluumatkalla tutustuin Nokiasta sekä laivoista kiinnostuneeseen Pack-nimiseen paikalliseen, joka ystävällisesti tarjosi kyydin satamalta bussiasemalle. Taas tuli todettua paikallisten ystävällisyys ja helppo matkustaminen Thaimaassa.

Koska en nyt taas keksi tähän hätään mitään muuta erikoista, päätän höpötykseni tähän pisteeseen ja toivotan kaikille hyvää mennyttä juhannusta!

Koh Chang

Päätimme Markon kanssa siirtyä torstaina lomailemaan pitkää viikonloppua norsusaarelle, eli Koh Changille. Luvassa oli siis pitkä 5-6 tunnin bussimatka Tratiin, josta matka jatkuisi lautalla Koh Changille noin yhden tunnin ajan. Matka tyssäsi heti kättelyssä siihen, että missasimme toivebussimme. Kaikeksi onneksi busseja lähtee Tratiin lähes jatkuvasti, joten kevyen lounaan jälkeen siirryimme seuraavaan linja-autoon kohti Tratia.

Noin 5,5 tunnin bussimatkan päätteeksi seimme kuulla Tratin paikalliselta taksikuskilta, että viimeinen lautta Koh Changille lähtee vasta klo 19; hyvä homma! ... paitsi että kello oli jo 19:30. Päädyimme siis viettämään villiä iltaa Tratin
yöelämään (yeah right). Söimme hyvät sapuskat, joimme oluet, pelasimme korttia ja painuimme hiljalleen majataloon yöpuulle, sillä lähtö Koh Changille kohtaisi jo klo 9:20.

Seuraavana päivänä heräsimme hyvissä ajoin aamupalalle, minkä itse nautin kahvin muodossa ja siirryimme odottelemaan taksin saapumista pihaan. Taksi tuli sovitusti klo 9:20. Suunnistimme klo 10:n lautalle ja n. klo 11 reikäleipä saavuimme kaukana siintävään kohteeseemme, Koh Changiin (kts. kuva).

Saari oli Markolle jo vanha tuttu, joten suunnistimme vanhaa kokemusta seuraten Lonely Beachiin, mistä löysimme mukavat bungalowin melko edulliseen 100 bahtin (n. 2 €) yöhintaan.

Tietenkään näihin itämaan hökötyksiin ei kuulunut vettä saatika ilmastointia, mutta aina oli asiakkaille ilmainen ulkovessa (aasialaiseen tapaan) ja "suihku" mikä siis oli käytännössä mutkalle taitettu puutarhaletku betonimuurien välissä: noh tämähän riittää :)

Ajanviete koostui lähinnä kolmesta asiasta: rentoutumisesta, löhöilystä ja levyttelystä. Välillä syötiin hyvää mättöä ja goijattiin. Toki rannallakin piti käydä pari kertaa, mutta tälläkin hetkellä selkää pistelevä punotus muistuttaa miksi näin ei olisi pitänyt tehdä.

Mukaan taittui luettavaa (Michael Crichtonin "State of Fear") ja tietysti travellerikansan suosima riippumatto. Taas mahtui koko setti riippumattoineen vanhaan luotettavaan pikkurepuuni, mikä on vain osittain rikki :) Reissun aikana hävisi hiuspompula ja Markon yksi liitokiekko.

Tämän reissun johdosta olen tullut siihen lopputulokseen, että hiukset täytynee ehkä ihan oikeasti leikata jossain lähitulevaisuudessa, sillä heti saavuttuani Bangkokiin, jouduin ensimmäisenä (ja varmaan ainoana) ulostulijana huumeratsiaan. Tämä kaikki todennäköisesti siksi, että hiukseni ovat a) todella pitkät ja b) sojottivat joka suuntaan kuin vanhalla möyhypäällä konsanaan.

Tästäkin kommelluksesta huolimatta reissu oli erittäin onnistunut ja oli mukava tutustua uuteen saareen. Paikalliset olivat thaimaalaiseen tapaan ystävällsiiä ja vastaanottavia. Kaikeksi onneksi ja yllätykseksi mitään ei edes tuputettu epätavallisen paljoa, vaan kadulla sai aikuisten oikeasti kulkea vapaasti.

Kuvia tuli taas enemmän kuin tarpeeksi, mutta logistisista ja ajallisista syistä täytyy julkaista ne myöhemmin jossain. On taas aika painua nukkumaan, sillä huomenna (tai itse asiassa jo 6 tunnin päästä) pitää taas pukea koulupuku ylle ja eksyä Bangkadin oppilaitosympäristöön.

Seuraavaan kertaan -->

Uudet tuulet puhaltaa

Rakas päiväkir.... eiku blogi:

Tietokone tuli kuntoon ja taas ollaan muutamia kokemuksia rikkaampana liikenteessä. Koin mm. hyvänä opetuksena, ettei ole hyvä idea poistaa omaa käyttäjäprofiilia. Siinä kun hävisi lähes kaikki reissun aikana otetut kuvat ja koulutyöt. Noh, jos ei ole varmuuskopiota, se ei ollut tärkeää :)

Sitten taas asiasta kukkapurkkiin: Nyt on tullut seikkailtua Bangkokissa viikonloppumarkkinoilla sekä MBK- ja Siam Paragon -ostoskeskuksissa. Tutustuimme sunnuntaina myös uusimpaan vaihto-oppilastulokkaaseen, Juliaan. Oheisessa kuvassa vasemmalta oikealle: Julia, minä, Marko, Kato.

Ensimmäinen luentoja sisältävä hikinen koulupäiväkin tuli käytyä tänään läpi ja täytyy kyllä sanoa, ettei ensivaikutelma ollut parhaasta päästä. Kouluttajalla oli selkeästi tietotaitoa ja materiaalikin oli melko hyvä, mutta kurinpito oli täysin nollatilanteessa, sillä kalvot vilahtelivat ruudulla todella tiuhaan tahtiin ja taukoamaton älämölö, löpinä, pölinä sekä höpötys ja kälätys kolistivat jatkuvalla syötöllä korvassa niin etten kuullut omia ajatuksiani.

Kaikeksi onneksi ruokatauon jälkeen puolet luokasta nukkui pulpetilla, mikä mahdollisti paremman kuuluvuuden. Huomenna alkaa taas uudet luennot ja toivon mukaan älömölöä ei ole yhtä paljon kuin tänään.

Palataan taas myöhemmin astialle. Chao!